Above the clouds

Opiskelijateksti:

Kaikilla ihmisolennoilla on omanlainen käsitys Jumalasta. Se, minkälainen se käsitys sitten on, onkin aivan eri asia. Kautta aikojen Jumala sekä Jumalan olemassaolo on ollut kiistanalaista, sekä puolesta että vastaan.

Ihmismieli turvautuu monesti ajatukseen että maailmassa täytyisi olla jokin isompi voima joka hallitsee maailmankaikkeutta, tämä voima saa usein nimityksen Jumala. Jumala –nimitys ei ole pelkästään termi jota käytämme jostain suuremmasta, vaan monelle Jumala kuvaa taivaallista Isää. Sinällään Jumalan rinnastaminen omaan maalliseen isään on luonnollista – Oma maallinen isä on monelle useasti se ensimmäinen ihailun kohde kaikessa voimakkuudessaan ja mahtavuudessaan.

Kun Jumalan olemassaoloa lähdetään pohtimaan voidaan heittää ajatuksia ilmaan asian puolesta tai vastaan. Luonnollisesti ajateltuna ensimmäinen perustelu Jumalan olemassaolosta rinnastetaan raamattuun:

”Jumala on olemassa koska raamattu sanoo niin.”

Jatkumoa tälle lauseelle voidaan esittää esimerkiksi tässä muodossa:

”Ja raamattu on totta, koska se on Jumalan sanaa, eikä Jumala koskaan valehtele."

Voidaanko täten olla varmoja että Jumala on siis olemassa, onko tämä riittävä todiste? Useimmiten tämänkaltaiset ’kehäpäätelmiksi’ kutsutut päätelmät eivät saa totuudenmukaista arvoa. Väitteen johtopäätöksen eli Jumalan olemassaolon hyväksyminen vaatii ensin lähtöoletuksena Jumalan olemassaolon hyväksymistä, täten päätelmälle on vaikea antaa arvoa.

Raamatun lisäksi on olemassa muita teorioita sekä todistuksia jolla on pyritty tuomaan esille Jumalan olemassaolon totuudenmukaisuutta.
 

Teleologinen perustelu: Maailmassamme vallitsee niin hämmästyttävä järjestelmällisyys epäkohdista huolimatta. Maapallolla on ihmisolennolle ihanteelliset elinolosuhteet, maapallo sijaitsee ihanteellisen matkan päässä auringossa, ja niin edelleen. Täten tämän kaiken takana täytyisi olla jokin suurempi voima, joka olisi suunnitellut kaiken.

Onko tämä perustelu absoluuttinen? Vai voisiko olla mahdollista että tämä kaikki onkin sattuman kauppaa? Vai voidaanko sattumaa rinnastaa näin laajalle esiintyvässä ilmiössä?
Tai voidaanko kenties esittää, että ihmisestä on lopulta muodostunut niin olosuhteisiin sopeutuvainen olento joka pystyisi elämään maapallolla, vaikka täällä vallitsisikin erilaisia meille tällä hetkellä myrkyllisiä kaasuja, tai olisimme esimerkiksi lähempänä aurinkoa.
Olemmeko ihmisolentoina liian itsekeskeisiä miettiessämme sitä, ettemme voisi teleologisen perustelun mukaan tulla toimeen erilaisissa olosuhteissa; täten tämän kaikki on suunniteltua.
Voiko olla, että ihmisolennon voisikin olla korvattavissa ja ikään kuin evoluutiomaisesti korvautuisimme puutteellisuutemme oikeanlaisiksi ja pystyisimmekin elämään erilaisissa elinolosuhteissa.

Perusteluita sekä todistuksia ko. asian puolesta ja vastaan löytyy varmasti lähes yhtä montaa kuin on perustelijoitakin. Usko tosiaan on jokaisen oma asia. Jotkut voivat pitää turvallisena sitä, että kaiken maalliseen verrattuna usko on sellainen asia, jota heiltä ei voida riistää. Jotkut voivat taas saada nautintoa sekä mielihyvää siitä, että voivat kaikkitietävän Jumalan edessä olla täysin omia itseänsä. Syitä on varmasti monia.
 

Monet ehkä näkevät, etteivät tarvitse ihmismielelle loogisesti tuntuvia perusteluita, koska uskominen Jumalaan on uskon asia. Mutta, kun puhutaan Jumalallisesti olennosta joka olisi täten uskovaisen uskomisen mukaan luonut tämän maailman sekä koko maailmankaikkeuden, eläisi meissä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen kautta. Kun kyse on näin laajalti menevistä asioista, jotka eivät pelkästään pysy yksilön uskomisen sisällä, vaan koskettavat täten myös niin monia muita, ellei lähes kaikkia asioita mitä tänäkin päivänä tapahtuu, onko usko silloin enää uskon asia?

E.L.